Paluuta arkeen

Ja oikein ihanata tätä vuotta kaikille!
Tuntuu hyvältä. Loma oli oikein onnistunut: suomikoti oli mukava, näimme jälleen ison kasan rakkaita ihmisiä ja tekemisemme ja menomme liittyivät aika paljolti juuri rakkaisiin ihmisiin... kaikenkaikkiaan on kylläinen olo lomasta. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. En uskalla mennä edes vaa`alle, mutta palautuminen ruoan ja ruoskimisen suhteen on toki aloitettu. Selkä vain teki eilen tenät, joten saleilu siirtyy tuonnemmas. Kävely sujuu buranan turvin, joten "nohätä"!

Sen sijaan henkistä kyllyyttä mittailen tässä hymisten vaikka kuinka mielelläni. Olo on tyydytetty ja kevyt, jos nyt näin saa sanoa. Ainoastaan poikaa ja miniää olisimme toivoneet näkevämme enemmän. Heillä kissavauvoja ja meidän reissumme suuntautuivat lomalla tällä kertaa toiseen suuntaan, näimmekin siksi vain yhtenä päivänä. Tai kävinhän minä yksin ollessa Tampereen suunnissa ja näin heitä silloinkin, mutta koko poppoolla olimme tänä jouluna vähäsen verrattuna muihin vuosiin.
Onneksi pojalla auto (ja se kortti! joka sairastumisen takia oli jonkin aikaa pois) nykyisin, joten päiväreissukin lännestä itään sujui. Ja pian näemme täällä Tukholmassa taas.

Näin lomalla parhaan ystäväni lapsuudesta noin 24 vuoden jälkeen. Tapaaminen oli täynnä tunnetta: riemua ja myös hämmennystä siitä, että toisemme yleensäkään hukkasimme. Monille ystävilleni on käynyt niin, elämä vei meidät eri suuntiin. Nyt olenkin kaivellut ihmisiä ylös ja koen suunnatonta riemua tästä. Jotkin asiat ymmärtävät vain ihmiset, jotka ovat tunteneet sinut lapsuudessa. Nähneet kasvusi ja kotisi silloin.
Toki muutumme (Luojalle kiitos...) ajan mittaan, mutta jotain meistä säilyy siitä lapsesta, joka olemme olleet. Ainakin yhteiset kokemukset. Oli toisaalta hassua nähdä, miten näemme jotkin asiat eri tavoin, lähinnä tekojemme motiivit. Yhtäkaikki, kokemuksemme ovat yhteisiä ja pitävät meitä samassa langassa ikuisesti.

Ystäväni on pärjännyt hyvin. Hän toimii "Suomen parhaassa sydäntiimissä", ajelee vapaa-aikanaan moottoripyörällä ja hänellä on kaksi lasta ja on aviossa. Hassu yhteensattuma tuo moottoripyörällä ajo, sillä minähän olen luvannut aloittaa saman harrastuksen ajamalla kortin tänä vuonna... (HUI!)
Yhteistä meillä oli myös sairastelut, jopa sama tautikin. Hänellä tosin reuman takia saatu lisäongelma tuo kilpparitauti, minulla itse ongelma.
Elämä on koetellut meitä molempia hyvin ja huonosti. Nyt molemmilla hyvä fiilis elämästä ja elosta. Yhteydenpitomme ei jää tuohon yhteen kertaan, emme hukkaa toisiamme enää, sovimme jo alustavasti yhteisestä kesäviikonlopusta.

Näimme reissulla myös mieheni serkun adoptoidut lapset ensimmäistä kertaa (suloisia olivat!), sekä toisen serkun vuosiin. Kävimme miehein siskon luona Mikkelissä, vietimme anopin synttäreitä, kutsuimme paljon vieraita meillekin, kun mahdollisuus siihen oli.
Laittelimme kotia kuntoon, kiersimme lukuisia kirppareita tein jotain löytöjäkin niistä.

Muutimme siskoani uuteen kotiin lapsensa kanssa ja näin veljentyttäreni pitkästä aikaa (mikä mussukka!!!)
Lainalapsemme (Nellin kaveri) oli meillä viikon päivät ja olipa kuulkaa ihana kuulla naurua! Nellin kouluongelmat kärjistyivät ennen joulua täällä ja lapsen yksinäisyys oli musertaa minut. Todistus sen sijaan on ysin- kympin välillä, joten onneksi ei sentään tuohon ole vaikuttanut kamala luokka... Ja voinkin vihjata jo, että lähes 100 prossasella varmuudella edes nuorimmaisemme ei jatka tuossa koulussa syksyllä... mutta siitä lisää myöhemmin.

Nyt laittelen surkeita kuvia Suomikotoa, sillä epätarkkuus kuvissa alkaa olemaan tavaramerkkini (kamerasta riippumatta, johtuisiko näöstä?). Tästäkin huolimatta metsästän filmiä pojan vanhaan järkkäriin...

Kuva käytävältä keittiöön. Vasemmalle jää vessa. Kaapistojen ovet pitää hioa ennen uutta yritystä maalata ne, samoin sisäovet. Työtä siis riittää vielä.

Näkymä pihalle keittiön hellan luota. Liikenne on valtavaa, mutta motarin valmistuttua jonain vuonna, rekkaliikenne rauhoittuu muualle. Kuvasta voisi luulla muuta, mutta puhun totta.

Vieraita tulossa! Ensimmäiset kutsumme Suomikodissa, jännitin mahdummeko kaikki, mutta soveltelemalla hyvin meni. Kaksitoista meitä yhteensä oli.

 Yksi jouluisempi kuvakin joukkoon... Kaikissa kuusikuvissa oli ihmisiä, joten jätin laittamatta sen.

Ette arvaa... suurta herkkuani uunijuustoa tulossa, piti oikein kuvata! Kiitos miehen siskolle ternimaidosta!!!

Valmista kotia. Mies teki hyllyjä ja  tasoja suit sait sukkelaan, kuultomaalasi ne ja voi kun oli kodikasta!

 Jottette luulisi tuntevanne minua, tässä teille vinkkiä siitä vähemmän vakavasta puolestani...

Ilta oli onnistunut! Tarjolla oli runsas juustotarjoilu, erilaisia keksejä, viinirypäleitä tietysti, lohisalaattia, merenkeja, pipareita ja kakku, sekä suklaata ja pähkinöitä. Juomina viiniä, alkoholitonta ja alkoholillista, vettä ja mehua, sekä kahveeta ja teetä. Yksinkertaista, mutta runsasta, niin makujen kun laadun suhteen. Lohisalaatti oli menestys ;-)

Palataan taas asiaan, silloin voi olla jo painavampaa sanottavaa... kevyemmällä kropalla :P