Vallalla olevat muotivirtaukset varmasti vaikuttavat asiaan kuin asiaan, mutta myös aika ja ennenkaikkea ajan virtaukset vaikuttavat siihen, miten asioista ajattelemme. Kuten mikä on hyväksi ja mikä pahaksi. Se, mitä ennen katsottiin hymähdellen, saattaa kirkua tämän päivän otsikoissa tavoiteltavana asiana. Jäinkin oikein mietiskelemään aihetta tarkemmin.
Paheista hyveiksi:
Nukkuminen.
Olen sen ajan/ perinteiden kasvatteja, joille on ollut itsestään selvää, että työteliäisyys on hyve ja nukkuminen pitää rajata. Liika makaaminen on laiskuutta ja päiväunia nukkuvat eläkeläiset. Aamulla noustaan aikaisin, että ehtii.
Tänään vallalla on ajatus, että saa laiskotella. Itsekin kannatan elämän leppoistamista, vaan en laiskuutta. Käyn kuitenkin paljon asioita päässäni lävitse, ja päätin kokeilla antaa itselleni lisää unta. Nukkua aamulla pitkään, ottaa vaikka päikyt (KUN EN OSAA, NIIN EN OSAA!) ... jos vaikka tämä kaikki vaikuttaisi minuun positiivisesti. Kilot häipyisivät tuosta vaan, silmäpussit olisivat historiaa, mieli olisi tasainen...
Ja mitä sain aikaan? Valvon öisin, kun en saa unta, koska olen nukkunut aamulla pitkään. Pyörin sängyssä kaikkea muuta kuin rauhallisena ja tyynenä. Olen pahantuulinen, kun olen nukkunut päivän parhaat hetket aamusta ohitse, päätäni särkee ja silmäpussit ovat paikoillaan, kilotkaan eivät hävinneet. Niskojakin kolottaa, uni on normaaliakin huonompaa ja syötättää.
Luovutan. Aamuunet ovat teinihistoriaa kohdallani. Sen sijaan annan lasten nukkua pidempään, sillä tajusin että aivot vaativat unta ja jos nuorten rytmi on mikä on, nukkukoot välillä iltapäivään, vaikka se minua kummastuttaakin. Tämäkin on sitä leppoistamista: mielen leppoistamista. Otan iisimmin. Nukkumisen sijaan opettelen heittäytymään hyvällä omatunnolla sohvalle kesken päivän istumaan. Sekin on jo paljon se, ettei koe huonoa omatuntoa istumisesta.
Sitten aihe, joka aiheuttaa päänsärkyä ja joka voisi kuulua kumpaan ryhmään vain: hyveistä paheiksi tai paheista hyveiksi...
Suvaitseminen
Olen aina pitänyt itseäni suvaitsevaisena. Olen suvaitseva erilaisuutta kohtaan, olen suvaitseva uskovana, suvaitseva vanhempana, suvaitseva puolisona (no en nyt NIIN suvaitseva), suvaitseva jopa niin paljon, että oksetti yhtenä päivänä. Mitta tuli täyteen ja sanoin suureen ääneen: MINÄ EN SUVAITSE KAIKKEA! Ja voih, miten oli olo puhdistunut!
Nykyään pitäisi suvaita suvaitsemattomuuttakin. Miksi halavatussa minun pitäisi suvaita ihmisiltä huonoa käytöstä, vain siksi, että heidän ihonvärinsä on erilainen kuin omani?
Miksi minun pitäisi suvaita paskoja naapureita siksi, että lähimmäistään kuuluu rakastaa? Miksi pitäisi hyvksyä ja suvaita, jos muut kohtelevat väärin?
Olkoonkin, että suvaitsevaisuus on hyveiden kermaa, sanon nyt ääneen:
En suvaitse kaikkea!
En esimerkiksi ymmärrä, miksi kirkkoon kuulumattomat ja ei uskovat vaativat homoille avio-oikeutta kirkossa? Sen ymmärrän ja suvaitsen, jos uskova homo toivoisi voivansa avioitua kirkossa, vaikkakaan, minusta homous ei ole sitä, mitä Luoja meille tarkoitti. En kiellä homoutta, enkä tuomitse edelleenkään ketään ihmisenä tästä, läheisissänikin on homoja. Minulle arvokkaita ja rakkaita ihmisiä. Mutta miksi kirkon pitäisi luopua siitä, minkä kokee oikeaksi, IHMISEN vaatimuksesta? Kirkko on perustettu ihan muille, kuin ihmisen arvoille. Hyväksyä ihminen on eri asia, kuin hyväksyä jotain, mitä ei pidä oikeana. Itse en osaa olla puolesta tai vastaan homoutta, mutta kirkko on kirkko, ei enempää, eikä vähempää. Suvaitsevaisuutta vaativien tulisi muistaa, että kirkko ei ole vai joku virasto, vaan uskon asia.
Kirkkoon kuulumattomat ja ateistit vaativat nyt kirkkoa itselleen. Näin ollen, minä olen aika valmis luopumaan kirkosta. En suvaitse kirkon muuttumista jonkun mielipiteitten mukaiseksi. Kyse ei siis niinkään omalla kohdallani ole homouden hyväksymisesta tai hyväksymättömyydestä, vaan siitä, miten paljon kirkko on valmis taipumaan ihmisen edessä ja luopumaan kirkon pilareista.
Tämän jälkeen, jos joku pitää minua homovastaisena, on hän lukenut väärin. Muuta en asiasta osaa sanoa. Suvaitsevana lukijana kuitenkin varmasti ymmärrät ja suvaitset minunkin mielipiteeni... Harva vain uskaltaa nykyisin olla mitään mieltä mistään, leimatuksi tulemisen pelosta.
Mieheni sen sanoi hyvin: Lähellämme on parveke, jossa on sateenkaarilippu. Miksi? Emme mekään pidä heterolippuja pihallamme.
Jos haluaa samanarvoisuutta ja hyväksyntää, kannattaisi ehkä suhtautua elämään kuten muutkin. Noilla merkeillä haetaan jotain, joka pitäisi ensin olla itselle luonnollista... ja jos se sitä on, ei tarvitse lippuja parvekkeelleen... Lipuilla haetaan erilaisuutta, ei hyväksyntää.
Olen aina ollut rasismia vastaan, mutta kun ihmiset alkoivat hyväksikäyttää sanaa, nostin käteni pystyyn.
Olen itse kärsinyt rasismista mm. Hollannissa. Meitähän luultiin saksalaisiksi ja saimme natsitervehdyksiä (niiltä kilteiltä ja suvaitsevaisilta ja ystävällisiltä Hollantilaisilta...) ja poliisi kehoitti minua painumaan sinne, mistä olin tullutkin. Joten, tiedän rasismista jotain. Rasismi on nykyisin kuitenkin myös sana, jonka taakse piiloudutaan tekemään pahoja asioita ja jonka avulla päästään pälkähästä.
Kun katson ihmistä, riisun häneltä ehkä mielessäni nahkan pois, mutta kulttuurille en voi samaa tehdä. Tässä kiertäessäni olen todennut, että kyllä vain, jossain määrin maassa ehkä maan tavalla, mutta keneltäkään ei ole oikeutta kitkeä pois minuutta kokonaan. Jos se "minuus" on sitten sitä, että raiskataan ja ryöstetään, suvaitsevaisuuteni loppuu kyllä siihen. Voin olla sitten rasisti, mutta minun ei tarvitse hyäkvyä lasten silpomista, naisen raiskauksia, yhteiskunnan hyväksikäyttöä tai huonoa käytöstä. Jos kulttuuri ei kestä muutoksia vieraassa maassa, pitää mennä takaisin sinne, missä sinua ymmärretään täysin. On tässä itsenikin pitänyt niellä vaikka mitä.
Onko suvaitsevaisuus siis hyve vai pahe?
Syöminen jakaa kansaa varmasti yhtä paljon kuin suvaitsevaisuus. Vapautetaan paheista siis:
Ruoka.
Jos haluat tapella, puhu ruoasta.
Ihmisen puolisoa varmasti saa arvostella vapaammin kuin syömistä. Hiilaritaulukko on tämän ajan raamattu, jolla varmasti lyödään päähän. Karppaus sitä ja karppaus tätä. Kielletään sallimisen sijaan. Kaikki tutkimukset vastaan tuomitaan väärinä.
Mitä tapahtui maalaisjärjelle??? Haudattiinko se hiljaa maaseudun ja kaupungin rajalle?
Sallitaan mielummin kuin kielletään. Tämä oli itselleni avain painonpudotukseen. Tahdin määrään ruoan määrällä itse, laatu saa korvata määrän, herkuttelu on sallittua, hiilarit ovat sallittuja. Pudottaakseni painoa, on minun osattava valita. Sokeria vai täysjyvää, kukkuralautanen vai puolikas... järkikin sen kertoo, ei tarvitse hakea taulukoita.
Kolesterolilääkitys tietysti auttaa pekonin rinnalla, mutta onko tässä järkeä? Elämästä voi nauttia myös yhden viinilasin kera, hyväätekevät flavonoidit saa siitäkin. Suklaata riittää palanen, itsehillintää tässä on harjoitettava jokaisen.
Itsensä kehittämisen luen vielä hyveeksi ja tietoisen sellaisen ihan "superhyveeksi". Valehteleminen itselleen sen sijaan on pahe, ja totuuden kieltäminen superpahe.
Min en oo mikään mikkihiiri, mutten mieskään. Olen nainen, nautin naiseudestani ja haluan voida hyvin ja uskaltaa olla sitä mieltä julkisesti mitä olen.
"Nostaa häntäänsä"
(Jatkoa "Kotiäitinä Euroopassa"- blogilleni.) Päiväkirjani kertoo kotiäitinä olosta ulkomailla. Nähty on Saksa ja Hollanti, nyt ollaan Ruotsissa! Tervetuloa jakamaan kokemukseni ja keskustelemaan elämästä ja arjesta, sekä tutustumaan perheeseeni!
6 kommenttia:
Näinhän se on, jokaisessa "meissä" on hyvät ja pahat puolensa.
Oon miettinyt kans paljon kaikkia asioita (taas.
Jotenkin uuden vuoden vaihtuminen laukaisee minussa yllättävän paljon asioita lähinnä menttaalisella puolella.
Tuo mitä sanoit kirkosta tai ei-uskovaisista on kyllä totta. Kirkko on niin valtion laitos, ja siellä tehdään päätökset poliittisesti "oikein", surullista.
Mitä syömiseen tulee niin, mun mielestä jokainen saa syödä mitä parhaakseen näkee ja painaa kuinka paljon vaan tai vaikka kuinka vähän. Totuus on kuitenkin, että liikalihavien ja liikalaihojen taustalla on yleensä sairaus. Naurattaa suorastaan tuo valtakunnassa meneillään oleva taistelu hiilarittomien ja hiilarillisten välillä. Ketä kiinnostaa. . . muuta kuin leipomoja? Kassa lyö tyhjää, kun ihmiset ei osta leipää. En tiiä, enkä usko, että se ihan niinkään on. Kyllä meitä pullanpuputtajia rittää :)
Oon sitä mieltä, että sana rasismi on kärsinyt inflaation. Esim. työyhteisössä kaikilla samat säännöt, silti jotkut vaativat erityissääntöjä ja jos ei suostuta niin ollaan rasisteja.. . siis TÄH! Ja tämä on ihan meidän kaikkien ongelma mm. tupakoitsijat eivät ymmärrä, että heillä on paljon lyhyempi työpäivä käydessään tunnin välein 5 min tauolla, menee kuulemma siinä samassa, kun toimittaa jotain tai odottaa jotain. No jos kysytään mielipidettä niiltä työntekijöiltä jotka eivät polta. Vastaus on, että he tekevät enemmän töitä jne. . .
Mielipiteitä ja kaikilla omansa :)
Mun päässä käy jatkuva karuselli- joskus käännän suuntaakin ;-)
Ihana ystävyys on sellasta, että uskalletaan ja saadaan olla eri mieltä ja ihmisinä saatetaan jostain joskus vähän loukkaantuakin, kunnes tajutaan, että asiat ne riitelevät, eikä minua sinänsä arvosteltu. Ite oon vuosia sitten joksikin aikaa sulkenu suuni, etten loukkais ketään, näyttäisin suvaitsevaisuuteni jne. Sitten alko pullistelemaan otsasuonta- pirskatti, minäkin oon vaan ihminen.
Suvaitsen, mutta minuakin pitää suvaita. Ei kohtuutonta? :D
Totta mitä kirjotit, joka sana. Ite oon niin kyllästyny tohon kirkon vääntöön, tai ihmisten vääntöön kirkosta ja hiilareista ja rasismista. Haistakoon kaikki... :/
Tapelkoon muut. Pyörittäköön vaikka mitä ajatuksia, jos kokevat elävänsä hyvin niin, se heille suotakoon. En vaan jaksa kiihkoilijoita enää, missään aiheessa. Kun joka asiasta pitää vääntämällä vääntää asia, jonka edestä pitää tapella ja hakea oikeutta.
Järki on lipuamassa jonnekin ihmisten päistä. Hyvä esimerkki tästä on pettäjien oma sivusto. Vähänhö repesin lehteä lukiessani aiheesta... :D Sivustolla pettäjät hakevat pokkana seuraa "rehellisenä ja luotettavana" henkilönä. Tämä jos mikä kuvaa nykymaailmaa.
Se piilopirtti ois kiva ajatus edelleen, pakoon hulluja ihmisiä jonnekin, missä voi sulkea silmänsä kaikelta suvaitsevaisuudelta ja koohotukselta ;-)
Itse olen myös ihmetellyt tuota, että vaaditaan oikeutta mennä naimisiin kirkossa. Itse en kuulu kirkkoon enkä ole homovastainen, mutten silti oikein ymmärrä. Minusta kirkko on nimenomaan oma laitoksensa, joka voi itse päättää omista "säännöistään". Mutta kai jotkut näkee koko systeemin erilailla. Itsekin koen itseni suvaitsevaiseksi, mutten silti ymmärrä kaikkia asioita enkä varmasti suvaitse päällekävelemistä. Sitten en ymmärrä sukupuolenKORJAUSleikkauksia (erehdyin vielä vähän aikaa sitten puhumaan VAIHDOS-leikkauksesta ja sekin on kuulemma kamalaa, vaikka vaihtuuhan se ulkoinen sukupuoli siinä, että en ymmärrä tuosta nipottamista). Minusta ihmisen täytyy olla todella kapeakatseinen, jos ei pysty olemaan oma itsensä missä tahansa ruumiissa. Onnekseni en ainakaan itse ole niin sukupuolirooleihin kangistunut...
Jaahas, tulipas paasattua kommenttilaatikossa :)
Tässä laatikossa saa paasata niin paljon kun haluaa :D!!!
Itse en aina ymmärrä ateistien kantaa, mutta kuuntelen silti. Monesti kun kerron olevani uskovainen, saan similleni ryöpyn täyttä sontaa. Kun sitten sanon olevani jostain vaikka samaa mieltä, näiltä koohaajilta häviää ulkoa opetellusta, jonkun toisen kirjoittamasta tekstistä se kuuluisa punainen lanka. Tai jos satun esittämään kysymyksen, aletaan mantran lailla hokemaan samaa, antamatta vastausta. Samaa tekevät kyllä uskovatkin.
Ihmetteleekö kukaan enää, miksi olen karsinut ympäriltäni suurimman osan ihmisistä pois ;-)
Piti oikein pysähtyä miettimään, että mitä mieltä olen listaamistasi asioista. Suomessa kirkon päätöksiä ja tekemisiä arvostelevat eniten ne, jotka siellä eivät käy, eivätkä siihen kuulu. Minusta nämä asiat eivät heille kuulle, eikä pitäisi heitä liikuttaa. Eihän kirkon tekemiset millään tavalla vaikuta siellä käymättömien elämään. Täällä Irlannissa asia on eri, sillä pitkään kirkot pyörittivät sairaaloita, lastenkoteja, kouluja jne. Silloin on mielestäni oikein, että kirkossa käymättömätkin voivat kirkko arvostella. Sillä aivan hirveitä asioitahan täällä on noissa "laitoksissa" tapahtunut.
Homoja vastan minulla ei ole mitään. Olen sitä mieltä, että homoksi synnytään. Eikä se ole mikään valintakysymys. Minusta on hyvä, että he nykyisin voivat rekisteröidä suhteensa. Kirkossa vihkimisestä en oikein osaa sanoa juuta eikä jaata. Taidan kuitenkin kallistua siihen, että ei ehkä kuitenkaan.
Rasismi on sanana nykyisin niin köyhä ja väärin käytetty, että se pitäisi poistaa sanakirjoista. Siihen on liian helppo vedota, ja sitä käytetään liian yksipuolisesti.
Minusta maassa maan tavalla on eritäin hyvä sanonta. Jos minä muutan huomenna esim tiukkaan muslimimaahan, joudun mukautumaan maan menoon. Joudun vaihtaan pukeutumistyyliäni, ruokavalioani, en voi välttämättä harjoittaa uskontoani tai edes aina kävellä yksin ulkona ilman miestäni. Ei auta vaikka kuinka vingun ja valitan, että minua kohdellaan väärin, eikä mielipiteitäni kunnioiteta.
Niinpä minä oletan, että tänne tai Suomeen muualta muuttavat toimivat samoin ja kunnoittavat maan tapoja, uskonta ja kulttuuria.
Rasismia on kaikkialla. Tuota sanaa ei saa käyttää väärin, eikä sen varjolla yritää saada itselleen etuoikeiuksia. Moni vaikenee,koska pelkää leimautuvansa rasistiksi, vaikka haluasi puuttua vain johonkin epäkohtaan tai vääryyteen.
Tämmöisiä asioita tuli mieleen.
Aikas samanhenkisiä ollaan, vastaajat :).
Bi-seksuaalisuus on minusta eri juttu kuin homous. Itse koen, että Bi-ihmiset tekevät valinnan, jota homot eivät geeniensä takia voi tehdä.
Bi-seksuaalisuus on muotia ja ennen sitä kutsuttiin sanalla: seksuaalifantasia...
Mutta jokainen valitsee kuten valitsee ja elää sen mukaan. Ärsyttää vaan muoti-ilmiönä tuokin. Kuten moni muukin muotijuttu.
Lähetä kommentti