Nautin opiskelusta, mutta kaipaan luokkaa, tai ehkä vain sitä opettajaa. Olen kyllä opiskellut itsenäisestikin paljon muutamassakin (oikeassa) koulussa, mutta niissäkin on ollut välillä se ope tukena. Varsinkin kielissä tarvitsen ohjausta, sillä olen ihminen, joka jumiutuu yhteen kohtaan, jos ei tajua jotain.
Tai olin sellainen. Nyt olen kovasti tehnyt asian eteen henkistä työtä viime vuosina opiskellessani hollantia ja enkkua, sekä ruotsia noilla kursseillani.
Perfektionisti ei pääse eteenpäin, kun ei täydellisyydentarpeeltaan pääse epätäydellisestä osaamisestaan ylitse. On helpompi keskeyttää, kuin kohauttaa olkiaan ja jatkaa. Mutta yhtäkaikki, kaipaan opettajaa kertomaan, jos alan menemään täysin väärään suuntaan.
Nyt jatkoin saksan opintoja... tai alustahan ne taas on alettava, sillä en ole vielä kertaakaan kurssille tässä kielessä päässyt ja saksa on kieli, jonka haluan oppia ja jonka olen päättänyt oppia.
Syksyllä voisin yrittää katsoa, jos pääsisin opiskelemaan tehokurssille ihan Saksaan, tästä jo vähän vihjailin aiemmin, Mitään en lyö vielä lukkoon, jos en nimittäin etene yksin, on turha ostaa kalliita kurssejakaan.
En ole kirjasta lukija, eikä tuo oikeasti hyvä tietokonekurssikaan ole estänyt jumiutumasta. Olen jopa tulostanut jokaisen oppikirjasivun levyltä... ja nyt sitten päätin vain lukea kaiken lävitse ensin ja sitten käydä tuon levykurssin.
Ymmärrän sitten tai en, luen vain, että kerrankin pääsen "kirjan" loppuun. Sitten alan vasta miettimään, mitä en ymmärrä vai ymmärränkö mitään ja aloitan alusta ajatuksen kanssa.
Sängyssäni (siellä on ihana lötsiä ja lukea) odottaakin aikamoinen kasa tulosteita ja kirjoja. Nooooo... on siellä sitten leikekirja ja päiväkirja ja muitakin vihkoja, jos tulee jotain mieleen, jota pitää kirjata ylös.
Tehotonta? Ehkä vähän :D Minulla on kuitenkin aikaa ja kun sitten kirjameren keskellä välillä uppoudun johonkin, menee siinä tunteja huomaamatta, hyödyllisesti, itseään kehittäen.
Nyt kuitenkin aivoni tarvitsevat happea ja lähdenkin tästä koiria ulkoiluttamaan. Sen jälkeen avaan noista kirjoista jonkun tai jopa pari! Ehkä luen lehden, ehkä kirjoitan päiväkirjaa, ehkä katsonkin monisteet.
Tarkoitus on kuitenkin opiskella arkisin, kun muut ovat kouluissa ja töissä, tämän päätin jo viime keväänä. Lukeminen kannattaa aina ja opiskelu on pääomaa, jota mikään lama ei sinulta pois vie. Kunnes pääsen johonkin päätökseen näiden opiskelupohdintojeni kanssa (monta rautaa taottavana mielessä, mitä niistä vääntäisi), pidän sillä välin tätä kotikoulua itselleni.
Ja, ehkä sitten zumbaan seuraavalla välitunnilla ;-).

2 kommenttia:
Sulla onkin aika paljon lukumateriaalia siellä sängyllä. Saksa on mielestäni tosi vaikea kieli.etenkin se kielioppi.Lukiossa luin lyhyen oppimäärän ja kirjoitin siitä C:n ylioppilaskirjoituksissa;pidin enemmän muista kielistä kuten ranska ja englanti.Myöhemmin olin suggestopedisella saksankielen kurssilla ja kaikki unohtamani tuli takaisin plus lisää. Mainio tapa palauttaa jo oppimansa,mutta unohdetun kielen takaisin muistiin.Tosin jos sitä ei sitten käytä niin sen unohtaa taas,
Kirjameri tosiaan :), kävin eilen lävitse, mistä aloitan, siksi moinen meri :D, tänään on jo vähemmän materiaalia, kun oon saanut tsekattua järjestystä.
Mä alotin ranskan ja ihanan kuulonen kieli se onkin. Alotin myös aikanaan espanjan, sitten saksan, hollannin ja ruottin ;-. Enkun kurssille menin preppaamaan, täyttämään tyhjiä aukkoja, mutta täytettävää olis tossakin kielessä vielä paljon.
Parhaiten mulle sopii opiskelu paikan päällä, eli kielen vääntäminen. Jos alan kielioppia pänttäämään, menen vaan enempi sekaisin.
Nyt päässä on saksan, hollannin ja ruotsin kielet sekasin :(... tää vähän kannusti opettelemaan sen kielen noista nyt, mitä eniten haluan oppia. Ois tietty pitäny sanoa ruotsi... mut en oo mitenkään fanaattinen tän kielen suhteen. Ja jos ei kiinnosta niin paljoa ku joku toinen kieli, ni ei siitä tuu ku sutta.
Ehkä ruotsia sitten myöhemmin...
Säälittävää on, että paremmin oppis ruotsia vaikka jossain suomenruottalaisessa kunnossa ku täällä. Kun yritin alkuun jotain söpertää ruotsiks, ni puhuvat mulle enkkua takas. Meni lukuhalut, tai alun innostus noin pois.
Ois niin ihana osata kaikenlaisia kieliä, mutten ole mikään kielinero. Tätä oli vaikea opettajien ymmärtää koskaan, koska äidinkieleni taas on ollut aina loistava (numeroltaan).
Tulipa taas pitkä vastaus.
Tota asioiden tiivistämistä en osaa :D
Lähetä kommentti