Aamukimara

Nohniin. Niistä kynsistä ensimmäisenä, kun nyt muistin.
Elikkäs, tekokynnet ovat nyt (sniifjanyyh) historiaa toistaiseksi ainakin. Tässä opettelen nysäkynsiin, sillä puolet kynsistä ovat vielä hiottuja, mutta onneksi irto-osat ovat nyt pois.

Kävi nimittäin niin, että alkuun tuntui vain vesi normaalia kuumemmalta ja ilma kylmemmältä. Sormenpäihin siis. Sitten tytär kysyi, että mitä ihmettä sormenpäilleni on tapahtunut.
Ne ovat vähän huonossa kunnossa. Ihan kuin joku olisi viillellyt niitä.. joten, en taida ainakaan hetkeen kynsiä laitattaa.

Oonkohan allerginen? Kipiät ovat ja ryttyiset, mutta iho ei onneksi ole auki. Rasvaan kamalasti ja toivon, että palaavat ennalleen. Kaikkea sitä sattuukin! Enpä olisi uskonut, kun kukaan ei ole tuollaisesta varoitellut. Minäpä varoitan nyt muita herkkähipiäisiä kynsimyrkyistä. Harmittaa vaan vietävästi, niin tykästyin kynsiini.
**********

No sitten vielä kotiaiheeseen.
Meille muuttivat nyt sitten viikonloppuna myös Herra Lamppu ja Rouva Lamppu. Ikeasta tietenkin.
Yritimme miettiä tarvetta ja ulkonäköä, mies valitsi omansa ja minä omani ja näyttää kivalta, kun ei ole kahta samanlaista lamppua.

Ja sitten pikkasen kilppariasiaa.
Pienenpieni ruokavalio ja liikunta ovat tuottaneet tulosta ulkonäöllisesti, vaikkakin vielä on tehtävää. Kävin labrassa syksyllä ja sain viimein tulokset.
Jännitin, koska lääkäri oli sitä mieltä, että syön "kamalan isoa" lääkeannosta... ja syön "salaa" lisäksi merilevää ja annosta on kuitenkin nostettu kolme kertaa tässä parin vuoden aikana.

Labrakokeet kertoivat, että annos on sopiva minulle. Olenkin ollut tyytyväinen olooni viime aikoina, sairastelua lukuunottamatta. Jos vertaan oloa Saksan ja Hollannin aikoihin, jolloin annos on ollut huomattavan liian pieni, pahoittelen, etten jo aiemmin lyönyt nyrkkiä pöytään aiheesta. Hollannissa sitten annosta nostettiinkin enemmän ja aloin tuntemaan itseni jälleen ihmiseksi pikkuhiljaa.
Osa ongelmista, joita koin Saksassa ja Holskulassa, johtuvatkin oikeasti kilppareista, sillä jatkuva väsymys ja voimattomuus yhdistettynä siihen, että toimin kuitenkin koko ajan samoin (en levännyt enkä suostunut jäämään sängyn pohjalle) vei minut voimieni rajoille ja en vain jaksanut tyhmiä ihmisiä ja vastoinkäymisiä niin hyvin kuin normaalisti.

Kilppareiden laaja tulkintaskaala aiheuttaa monille kohtalotovereilleni ongelmia. Monella menee suoranaisesti vuosia elämästä "hukkaan" epätoivoisena väsymykseen ja jatkuvaan huonoon oloon (ja ylipainolla) vain siksi, että edelleenkään ei katsota potilasta, vaan papereita.

Työtä tässä on tehty, likuttu ja ruokavaliota rukattu isolla kädellä, muuten olisin varmasti todella lihava lääkityksestä huolimatta. Joskus sorrun (hei! olen ihminen!), mutta sitten palaan taas takaisin ruotuun. Herkutella voi myös kevyestikin ja itse yritän arjessa ottaa ilon irti kevyin ja terveellisin keinoin. Lisäksi ajattelen, ettei ruoka ole koko maailman tärkein asia... vaikka kyllä ruokaa rakastankin :D!

Munakokkelia vihannesten kera ja jälkkäriksi smoothie (marjoja ja hedelmiä, maitoa ja rahkaa).
***********

Ja loppuun kuva Bambusta. Olen yrittänyt hyvää kuvaa siitä saada (en ole Y unohtanut toivettasi), mutta Bambu ei vaan tykkää olla kuvissa tai liikkuu niin nopsasti, että kuvat ovat söheröitä.
Tässä nyt pari, joista saa vähän selvää.

Kuvassa myös Pelle Svensson-lelu, jota Bambu rökittää välillä... :P