Ongelmat on tehty ratkottaviksi.
Jokaiseen ongelmaan löytyy omanlaisensa ratkaisu joko niin, että se sopii henkilölle, joka ongelman haluaa ratkaista tai niin, että ongelmaan vain on jokin ratkaisu. Pitää vaan löytää näiden kahden: ongelman ja ongelmanratkaisun sopiva yhtymäkohta. Joko niin, että ajallisesti löytyy nopein sopiva ratkaisu, tai odotetaan, kunnes saadaan paras ratkaisu, ajasta viis.
Oletteko vielä kärryllä?
Joskus auttaa, kun merkitsee paperille ongelman ja alkaa etsiä siihen ratkaisuja.
Joskus taas paras tapa ratkaista ongelma, on antaa ratkaisu ja etsiä siihen sopivia menettelytapoja ongelman poistamiseksi.
Yleensä ongelmat selviävät vaikeimman kautta, vaikka itse ratkaisu tuntuukin helpolta, kun sen keksii. Joskus emme osaa ajatella tarpeeksi yksinkertaisesti asioita, vaan haemme ongelmiimme ratkaisuja liian kaukaa, liian vaikeasti, mahdottoman kautta, liian nopealla aikataululla.
Pitää osata soveltaa, kehittyä ja lakata tuijottamasta vain nenän eteen. Pitää osata nähdä mahdollisuudet, joustaa ja käyttää mielikuvitusta. Ongelmat lakkaavat olemasta ongelmia sillä hetkellä kun niin päättää. Tällaisia ongelmia, joihin ei vielä ole ratkaisua kehittynyt, voi kutsua projekteiksi.
Ja minullahan niitä riittää. Projekteja. Hieno nimi ongelmalle, eikö vain!
Tällä hetkellä projekteinani ovat mm. kynteni.
Olin niin iloinen, kun viimein sain mentyä teettämään kynnet. No... Saksassa sitten selvisi, etteivät kynteni olleet geeliä, kuten jo olin aavistellutkin. En voi mennä enää kynsistudioon, jossa olen käynyt, sillä siitä syntyisi vain lisää ratkastavia ongelmia... lähinnä omatunnon kautta. Sanoisin nimittäin aika suorat sanat.
Miten olen siis edennyt ongelmassani.
A) Voisin etsiä uuden studion. Kysymys kuuluukin: mistä, millä, milloin, millainen, miten paljon. Mutta harkinnassa on.
B) Voisin antaa omien kynsieni kasvaa. Tämä onkin menossa, koska Projektia A, ei ole vielä tutkittu.
Toisaalta tekokynnet (akryyli tai geeli) ovat aika huonoja molemmat. Edelleenkin etusormieni kynnet katkeavat keskeltä "sormea", eli puolestavälistä kynttä. Oli tekoaineita tai ei. Kuljen edelleen laastarit kynsissäni, sillä irtoava, joka paikkaan tarttuva kynsi on todellinen ongelma (jonka olen ratkaissut laastarilla).
C) Voisin opetella tekemään kynsiä itse.
Säästäisin rahaa, aikaa ja hermojani. Tai otetaan vielä tuo viimeinen pois... Säästäisin rahaa ja aikaa.
Nyt pitäisi valita Projekti C1:den ja Projekti C2:den välillä. 1) opetellako itse, vai 2) mennäkö kurssille.
Niin ja sitten vielä... C1,1 Suomessa vai C2,1 Ruotsissa...
Kuten huomaatte, projekteja riittää.
6 kommenttia:
Itse tykkään sellasesta kynsisysteemistä, jossa on vaan omat kynnet käytössä, mutta se lakka kovetetaan UV:lla. Tekee kynsistä vähän kestävemmät (ja tietty kauniimmat), niin että omat kynnet jaksaa ehkä kasvaa ja kestää. Mikäs sen systeemin nimi oli, siis mun ystävä tekee niitä joten mun pitäis kyllä muistaa... *käy vakoilemassa ystävän blogista* hybridikynsilakka! Valmistajia on ainakin CND. Niitä ei kai myydä kotikäyttöön ja siinä pitää hankkia sellainen lamppukin yms. mutta voisithan käydä kysymässä, jos joku tekee noita siellä?
Mulla on kyllä itelläni kans sellaset lapion malliset etusormen kynnet, et ne katkee aina...
Saksassa kynnet olivat niin pahasti revennet, että laittoivat jotain liimaa... sekin kelpais. Kyns oli ku uus :D
Siskontyttö opiskelee kampaajaks ja on käyny kynsi+ ripiskurssit. Täytyy lomalla kiusata hänt ;-)
juuri leikkasin pitkät kynteni
Mulla taas repsahti pahasti poikki tää etusormen kyns eilen... en viittis ees tässä kirjotella, tuntuu inhottavalta.
Blogissani on jotakin sinulle!
Tuun kohta kahtelemaan :), en oo ollut koneella moneen päivään!
Lähetä kommentti