Hyvää tätä vuotta ihan kaikille! 2010... Kuulostaa hyvältä, tuo kymppi. Nyt on sitten Kymppivuosi... jos ei muuten, niin teen itse siitä sellaisen :D.
On tosi hyvä olo. Uusi vuosi tuo aina sellaisen kihelmöinnin, "mitä edessä"? Voi hyvillä mielin jättää menneen taakseen... toki voi muistella ja mutustella sitä, mutta elämä menee aina eteenpäin.
Itselle mennyt vuosi oli ajoittain vaikea. Kaikkea mukavaa tapahtui kyllä, mutta tämä jalka on varjostanut elämää sen kaikilla osa-alueilla. Meikäläisellä tuo fysiikka kun kulkee jonkin verran yhtämatkaa psyyken kanssa. Nyt, vaikka jalkaa pakottaa, olen päättänyt selvitä tästäkin asiasta voittajana. Pyrin välttämään uhoamista ;-) edes itselleni, mutta olo on energinen ja voitontahtoinen. Täältä tullaan!
Muutto Hollantiin oli jälleen sellainen kokemus, jota en kyllä pois antaisi, mutta josta olen oppinut paljon- kantapään kautta- ja aina ei ole ollut helppoa. Kerron teille jonain päivänä lisää "paskakokemuksia" hollantilaisista. Toivoisin, oikeasti, että saisin viimein kertoa jotain ihanaa, mutta...
Rehellisesti: En viihtyisi täällä yhtään, jos ympärilläni ei olisi paljon kansainvälisyyttä ja kaunista maalaismaisemaa, kuitenkin kaupunki tuossa mutkan takana sekä dyynit ja merenranta. Onneksi osaan ottaa ilon irti pienemmästäkin. Muutoksia on ollut elämässä paljon, mutta yhä olen avoin kaikille haasteille :-)!
Olen kuitenkin onneni huipulla, iloinen kokemuksista joita saan ja erittäin tyytyväinen elämääni, haasteista huolimatta (vai juuri niiden takia ;-)).
Mutta. Nyt olen lakaissut kaiken menneen, muistelen asioita rakkaudella ja opettelen olemaan armollisempi itselleni ja muille. (Vanhenemisessa on se(kin) huono puoli, että sitä näkee aina vain selvemmin itsessään ne viat ja niihin on vielä pakko puuttua :D)
Kaikkea mukavaa on taas ilmoilla. Osa jää (kuten tavallista) vain haaveiksi, osa toteutetaan jollain aikajänteellä. Ilmassa on kuitenkin uuden tuntua, paljon haaveita ja suunnitelmia, joista on mukava jutella illalla kynttilänvalossa, oman rakkaan kainalossa. Jakaa paitsi elämä, myös unelmat ja haaveet, sekä suunnitelmat.
Minulla on törkeän hyvä olo :D.
Mutta sitten viimepäiviin.
Vuosi vaihtui yllättävän pienellä melulla ja rakettimäärällä tänä vuonna (voi, kyllä niitä oli, mutta ilma ei ollut tällä kertaa sankkana savusta) mikä oli hyvä koiriemme, sekä kissojemme kannalta.
Otimme uuden vuoden vastaan ihan rennosti, emme kamalasti koskaan juhli tapahtumaa (eläinten takia).
Tein itselleni uutta uutuutta: bataattilaatikkoa, johon Jare oli Suomessa viime vuonna ihastunut.
Eikä tuo turhaan kehunut, hyväähän se oli.
Perunasalaattattia piti myös tehdä, Saksasta tuotujen nakkien kyytipojaksi. Muuten sitten olimme ja elimme normaalisti. Raketit näimme olkkarin ikkunasta telkkua katsellessa, suukoin otimme vastaan uuden ja tulevan ja sitten menimmekin nukkumaan :-). Juuri meidänlaisemme vuodenvaihde. Rento, ei alkoholia, ei juhlallisuuksia, perhe ympärillä.
Miniäehdokas saapui tänään Suomesta takaisin kotiin. Oli mukava nähdä taas ja oli ilahduttava huomata itsellekin, että perheeseenhän hän nyt kuuluu, nythän vasta olemme kaikki taas koossa.
Huomasin tässä joulun aikaan, miten poika ikävöi vaimokettaan ja mietin miten itselläkin on puolinainen olo, kun rakas miehein on poissa. Kyllä ihmisellä on hyvä olla se oma rakas, se, kenen kanssa jakaa ne yhteiset tärkeät hetket ja kuiskutella rakkaudentunnustuksia korvaan...
Oi, ja saimme miniäehdokkaalta ihanat joululahjat miehen kanssa! Iittalan satumetsä- kahvimukit :-)! Niin suloiset!
Ja, sain myös Harlekin- kirjoja... niitä surin jouluna :D. Nyt taidankin vaipua ajatuksettomaan maailmaan, hömppäkirjojen salattuun maahan, viinilasin kera! (Sulkaata, karkkia tai muita jälkiruokia tai herkkuja en ole syönyt sitten marraskuun puolivälin jälkeen- en edes jouluna!)
Maanantaina koittaa arki, koulut alkavat kaikilla, mies tosin jatkaa lomaansa :-).
Mukavaa viikonlopun loppua kaikille! <3
lauantaina 2. tammikuuta 2010
sunnuntaina 27. joulukuuta 2009
Pitsailta
NP leipoo Jensin ja Nellin kanssa pikkupitsoja (iltapalalle sopivia). Vaihtelua jouluruokiin, todellakin :D. Tänään lounaalla söimme rippeet pois... vaikka tunnustan laittaneeni pakkaseen kaksi jouluiksi valmistamistani laatikoista. Tiedän, tiedän, teen välillä liikaa ruokaa. Olen kyllä päässyt tavasta arjessa aika hyvin eroon.
Huomenna sitten ajamme Saksan puolelle ostoksille, vaikkemme menekään nyt ihan Kölniin asti. Menemme tutustumaan Hollannin rajaseutuvilla sijaitsevaan kaupunkiin, Rees nimiseen paikkaan. Luulisin sen olevan lähin saksalainen kaupunki meistä, jossa sijaitsee tavaratalo Real. Saksalainen versio Prismasta tai Citymarketista. Niitä todella kaipaan Hollannissa! Arvostan kyllä kovasti pieniä kauppoja, joita Hollanti... mutta myös Saksa on pullollaan. Moni muistaa hehkutukseni leipomoista Saksassa ja pienistä liha- ja juustopuodeista. Mutta kaipaan myös suuria marketteja, joista saa aivan kaiken tarvitsemansa.
Miten ihmeessä Saksa on osannut yhdistää kaikki nuo, säilyttää pienet kauppansa ja avata superhyperkeskuksia :-)? Kaikille jotakin, siitä pidän! ...Vaikken shoppailuihminen olekaan.... mutta mistäs sitä tietää, vaikka joskus vielä sellainen minusta tulisikin :D.
Täällä on satanut nyt muutaman päivän vettä. Pitäisi nyt varmaan sanoa, että "luonto tarvitsee vetensä", mutta ei kuulostaisi uskottavalta tähän aikaan vuodesta, näillä lämpötiloilla. Kyllä kelpaisi nyt hieman kuivemmat ilmat, että viitsisi tehdä jotain. Lapsiakin tylsistyttää jo (siksikin matka huomenna).
Tarkoitus on ollut eilisestä asti mennä luistelemaan tuohon keskustan jäälle, mutta vesisade on sen verran kovaa, ettei innosta.
Filmejä sen sijaan on katsottu (voi hyvänen aika miten itkin eilen erästä joululeffaa katsoessani: The Christmas Miracle of Jonathan Toomey, suosittelen)
Mutta, nyt pitää mennä syömään, tuoksu jo levisi yläkertaan ja kutsu kuului heti perästä: Syömään! :-)
Huomenna sitten ajamme Saksan puolelle ostoksille, vaikkemme menekään nyt ihan Kölniin asti. Menemme tutustumaan Hollannin rajaseutuvilla sijaitsevaan kaupunkiin, Rees nimiseen paikkaan. Luulisin sen olevan lähin saksalainen kaupunki meistä, jossa sijaitsee tavaratalo Real. Saksalainen versio Prismasta tai Citymarketista. Niitä todella kaipaan Hollannissa! Arvostan kyllä kovasti pieniä kauppoja, joita Hollanti... mutta myös Saksa on pullollaan. Moni muistaa hehkutukseni leipomoista Saksassa ja pienistä liha- ja juustopuodeista. Mutta kaipaan myös suuria marketteja, joista saa aivan kaiken tarvitsemansa.
Miten ihmeessä Saksa on osannut yhdistää kaikki nuo, säilyttää pienet kauppansa ja avata superhyperkeskuksia :-)? Kaikille jotakin, siitä pidän! ...Vaikken shoppailuihminen olekaan.... mutta mistäs sitä tietää, vaikka joskus vielä sellainen minusta tulisikin :D.
Täällä on satanut nyt muutaman päivän vettä. Pitäisi nyt varmaan sanoa, että "luonto tarvitsee vetensä", mutta ei kuulostaisi uskottavalta tähän aikaan vuodesta, näillä lämpötiloilla. Kyllä kelpaisi nyt hieman kuivemmat ilmat, että viitsisi tehdä jotain. Lapsiakin tylsistyttää jo (siksikin matka huomenna).
Tarkoitus on ollut eilisestä asti mennä luistelemaan tuohon keskustan jäälle, mutta vesisade on sen verran kovaa, ettei innosta.
Filmejä sen sijaan on katsottu (voi hyvänen aika miten itkin eilen erästä joululeffaa katsoessani: The Christmas Miracle of Jonathan Toomey, suosittelen)
Mutta, nyt pitää mennä syömään, tuoksu jo levisi yläkertaan ja kutsu kuului heti perästä: Syömään! :-)
lauantaina 26. joulukuuta 2009
Hyvän olon joulu
Joulua juhlitaan edelleen, mutta meillä alkoi jonkinlainen arki jo. Pyykkikone kehrää ja pyykit pitäisi laittaa kaappeihin. Eilen leivoin ruisleipää, mutta muuten keittiössä on eletty helpolla, jouluruokia syöden. Maistuvat edelleen :-).
Kinkku on melkein syöty, joten tähän perheeseen seitsemän kilon kinkku on passeli. Aikoinaan tuli ostettua tuplana tuon kokoinen ja eihän se mennyt kaupaksi.
Aattoaamuna heräsimme ihanaan kinkun tuoksuun, mies kuorrutti vielä sen ja minä kävin laatikoiden kimppuun. Np oli ostanut Merimieskirkolta kyllä kaikki laatikot, mutta nähdessäni Jaren peettyneen ilmeen (mitä, ei kotitekoista...?) päätin ilahduttaa häntä tekemällä kuitenkin kaikki laatikot itse. Kyllä pakasteessa olevat laatikot tullaan syömään ilolla ja riemulla, mutta sitten vähän arjempana. Ja NP:lle maistui Saarioisten maksalaatikko, sitä en tehnyt itse.
Meidän jouluumme kuuluu muitakin kuin porkkana- ja lanttulaatikoita. Niiden lisäksi (käytin muuten viimoset Suomesta tuomani lantut noihin laatikoihin) valmistui aattona kaali-, makarooni ja jauhelihaperunasoselaatikot. Nuo ovat meillä pakollisia :D. Jokaiselle lempparilaatikoita.
Tein myös itse perunasalaatin ja punajuurisalaatin, rosollia ei lisäkseni halunnut kukaan, joten sen tekeminen oli aika turhaa. Herkkusieni-pippurikastike kruunasi kinkun, ja puoli kuudelta pääsimme syömään.
Kinkku on melkein syöty, joten tähän perheeseen seitsemän kilon kinkku on passeli. Aikoinaan tuli ostettua tuplana tuon kokoinen ja eihän se mennyt kaupaksi.
Aattoaamuna heräsimme ihanaan kinkun tuoksuun, mies kuorrutti vielä sen ja minä kävin laatikoiden kimppuun. Np oli ostanut Merimieskirkolta kyllä kaikki laatikot, mutta nähdessäni Jaren peettyneen ilmeen (mitä, ei kotitekoista...?) päätin ilahduttaa häntä tekemällä kuitenkin kaikki laatikot itse. Kyllä pakasteessa olevat laatikot tullaan syömään ilolla ja riemulla, mutta sitten vähän arjempana. Ja NP:lle maistui Saarioisten maksalaatikko, sitä en tehnyt itse.
Meidän jouluumme kuuluu muitakin kuin porkkana- ja lanttulaatikoita. Niiden lisäksi (käytin muuten viimoset Suomesta tuomani lantut noihin laatikoihin) valmistui aattona kaali-, makarooni ja jauhelihaperunasoselaatikot. Nuo ovat meillä pakollisia :D. Jokaiselle lempparilaatikoita.
Tein myös itse perunasalaatin ja punajuurisalaatin, rosollia ei lisäkseni halunnut kukaan, joten sen tekeminen oli aika turhaa. Herkkusieni-pippurikastike kruunasi kinkun, ja puoli kuudelta pääsimme syömään.
Tärkeitä suomalaisia asioita joulupöydässämme: suomalaisia kurkku- ja kurkkusinappisalaattia, OLTERMANNIA!!! ja mustaleimaemmentaalia :-). Monilla ihan arkipäivän tavaraa, meillä juhlapöydän kruunuja. Näin sitä asiat saavat ihan uuden merkityksen, kun asuu muualla.
Huomatkaa koristelemani kynttelikkö (joulupallot) :D. Ostin joulukuuseen vaaleanpunaisia koristeita tänä vuonna, mutta koska kuusi oli "pilalla", tyydyin koristelmaan kynttelikköä. Tarkoitus oli että kuusi olisi ollut vaaleanpunainen-sameavalkoinen. No, ensi vuonna sitten.
Kinkku ja valmiita laatikoita. Hyvää oli (vaikka itse sanonkin :-P)
Joulupukkikin kävi. Montaa pakettia ei kukaan avannut, mutta ihan riittävästi ja mieleisiä olivat. Teemana lähes kaikilla oli "Hyvän olon joulu" ja paljon itsensä hoitoon liittyviä tuotteita löytyi joulupaketeista. Oli tuoksuja, meikkejä, kauneudenhoitoa, Hot Stone- laite, akupunktiomatto, yöpukuja ja lenkkeilytuotteita, hierontalahjakortteja, koruja... no, myös valokuvaukseen liittyviä kirjoja ja erilaisia pelejä paketeista löytyi, filmejäkin. Aku Ankan tilauskin jatkui, sekä sitten paketeista löytyi se pleikka "kolomonen", jota on jo viime joulusta harkittu. Se ei ole ainostaan peli, vaan palvelee myös meitä elokuvien katselussa, joten hyvää oloa sekin laite tuo, jopa minulle :D.
Kiitos Joulupukeille lahjoista!
Olemme hurahtaneet hyvään oloon ja tuntuisi tuo olevan Suomessakin päivän sana. Suunnittelen oman hierontatuolin tai pöydän ostamista (niitä saa aika edullisesti, en sitten tiedä millaisia ovat laadultaan) ja hierova istuin on tulossa (haluamaani tuotetta en täältä löytänyt).
Kaikki ovat olleet ihastuneita akupunktiomattoon ja kuumakivihieronta on taivaallista. Toki pelkästään kuumat kivet iholla ovat mukavan ja rentouttavan tuntuisia, mutta se hierontakivi on kyllä kivistä paras! Minäkin pystyn sillä hieromaan NP:tä, paukaloni kestävät tuolla hieromisen.
Vaikken lahjoista paljoa muuten välitäkään, on paketteja hauska koristella ja niitä on hauska katsella valmiina.
Jouluna meillä oli lunta, tänä aamuna kaikki oli sulanut pois. Ei haittaa, sillä juuri jouluksi lunta halusinkin. Tänään on hyvä päivä pienelle kävelylle, luistelulle (jos rata on auki) ja pienelle puuhailulle. Mutta nyt juon glogini pois ja alan nauttimaan kuumakivikäsittelystä :-).
.... Niin, yksi henkilökohtainen paljastus vielä.... Paras yllätys jouluna löytyi lapasestani: Sinne rakas mieheni oli piilottanut ihanasti helkkyvät kulkuset! (jos tämä ei sano teille mitään, niin voitte käydä lukemassa joku aika sitten kirjoittamani tekstin "Pikkupakkasen puremat posket"
Olin liikuttunut...
keskiviikkona 23. joulukuuta 2009
tiistaina 22. joulukuuta 2009
Joulu ei himmene vedestä
Sataa vettä. Mutta ei haittaa! Tänään on kinkunhakupäivä! Jääkaappi on tyhjähkö kinkkua varten ja huomenna sitten mennään ruokaostoksille muuten, kun kinkun voi nostaa pöydälle ennnen uuniin laittoa. Ei ensiyönä, mutta sitten, hiipiivät joulun taikatuoksut huoneisiin :D On suorastaan nautinnollista herätä kinkun tuoksuun keskellä yötä, kun mies käy kurkkamassa uuniin.
Lapset saavat leipoa halutessaan pipareitakin täydentämään noita taikatuoksuja :-)
Toivoisin myös, että Merimieskirkolta saisi laatikoita, pääsisin helpolla tänä vuonna. Jos vaikka yhteen ateriaan olisi kaikkia laatikoita, seuraavana päivänä riittävät nuo meidän perheen perinteiset joululaatikot: Jauheliha-perunasoselaatikko, kaalilaatikko ja makaroonilaatikko. Kolme nuorinta ei jouluisin juuri muuta syö. Kinkku ja muut laatikot ovat meidän aikuisten makuun.
Leikkeleitä ja juustoja pitää olla. Pitää mennä juustokauppaan, jos saisi muutakin kuin vain goudaa eri muodoissaan. Kaipaan erilaisia pippurijuustoja, joita en ole täältä löytänyt. Kuminagoudaa ja yrttigoudaa kyllä löytyy...
Kaapissa on yksi kurkkusalaatti, sitäkään ei täältä löydy. Rosollin voi tehdä itse, sienisalaatin samoin ja kaikkea muuta löytyy kaupasta.
Riisipuuro pitää varmaan tehdä huomenna tai jouluaamuna, aattoaamuina se on vienyt monen nälän pois joulupäivälliseltä. Meillä on perinteisesti syöty noin viiden- kuuden aikaan, että ilta on saatu rauhoitettua uusille tavaroille, filmeille, oleilulle.
Joulukuusi on ulkona. Varastosta kaikki tavarat haisevat varastolle (ehkä home), joten... vähän meinasi harmittaa, uusi keittiömme luultavimmin on piloilla, mutten jaksa edes tuon takia nyt joulumieltäni menettää. Laitamme kuusen pihalle, koristelemme sitä hieman ja sillä siisti. Eipähän tarvitse vahtia kissojakaan tänä vuonna :-).
Muita tavaroita suren sitten myöhemmin.
Kaksi jouluani:
Sisällä soivat tuhannet joulukellot, varpaita kutittaa joulun taika. Herään yöllä miettimään joulusatuja ja haluaisin kirjoittaa niitä kynttilän valossa. Antaisin sulkakynäni johdattaa itseni tarinoihin, joiden rakkaus ja ilo jouluun antaa sellaisen unenomaisen täyttymyksen mielikuvitukselle, joillaisen kokemiseen tarvitaan vain avointa sydäntä ja ripsaus tarunomaista näkemystä. Joulu on yksinkertaisesti lastenmielisten sadunomainen kokemus, joka täyttää sydämen jokaista hermoa myöten.
Toinen, tärkeämpi jouluni on Raamatullinen joulu, Jeesus-lapsen syntymän ihme. Kertomukset vaatimattomasta tallista, Mariasta ja Joosefista, tietäjistä. Siitä suunnattomasta armosta, mikä meitä on kohdannut.
Nämä kaksi asiaa yhdistelemällä olen saanut viettää jouluja, jotka vievät minut lasten aaton riemujen kautta Jouluyön rauhaan ja rakkauteen. Enempää en voisi toivoa, enkä saada.
Rakkaudellista Joulua kaikille!
Lapset saavat leipoa halutessaan pipareitakin täydentämään noita taikatuoksuja :-)
Toivoisin myös, että Merimieskirkolta saisi laatikoita, pääsisin helpolla tänä vuonna. Jos vaikka yhteen ateriaan olisi kaikkia laatikoita, seuraavana päivänä riittävät nuo meidän perheen perinteiset joululaatikot: Jauheliha-perunasoselaatikko, kaalilaatikko ja makaroonilaatikko. Kolme nuorinta ei jouluisin juuri muuta syö. Kinkku ja muut laatikot ovat meidän aikuisten makuun.
Leikkeleitä ja juustoja pitää olla. Pitää mennä juustokauppaan, jos saisi muutakin kuin vain goudaa eri muodoissaan. Kaipaan erilaisia pippurijuustoja, joita en ole täältä löytänyt. Kuminagoudaa ja yrttigoudaa kyllä löytyy...
Kaapissa on yksi kurkkusalaatti, sitäkään ei täältä löydy. Rosollin voi tehdä itse, sienisalaatin samoin ja kaikkea muuta löytyy kaupasta.
Riisipuuro pitää varmaan tehdä huomenna tai jouluaamuna, aattoaamuina se on vienyt monen nälän pois joulupäivälliseltä. Meillä on perinteisesti syöty noin viiden- kuuden aikaan, että ilta on saatu rauhoitettua uusille tavaroille, filmeille, oleilulle.
Joulukuusi on ulkona. Varastosta kaikki tavarat haisevat varastolle (ehkä home), joten... vähän meinasi harmittaa, uusi keittiömme luultavimmin on piloilla, mutten jaksa edes tuon takia nyt joulumieltäni menettää. Laitamme kuusen pihalle, koristelemme sitä hieman ja sillä siisti. Eipähän tarvitse vahtia kissojakaan tänä vuonna :-).
Muita tavaroita suren sitten myöhemmin.
Kaksi jouluani:
Sisällä soivat tuhannet joulukellot, varpaita kutittaa joulun taika. Herään yöllä miettimään joulusatuja ja haluaisin kirjoittaa niitä kynttilän valossa. Antaisin sulkakynäni johdattaa itseni tarinoihin, joiden rakkaus ja ilo jouluun antaa sellaisen unenomaisen täyttymyksen mielikuvitukselle, joillaisen kokemiseen tarvitaan vain avointa sydäntä ja ripsaus tarunomaista näkemystä. Joulu on yksinkertaisesti lastenmielisten sadunomainen kokemus, joka täyttää sydämen jokaista hermoa myöten.
Toinen, tärkeämpi jouluni on Raamatullinen joulu, Jeesus-lapsen syntymän ihme. Kertomukset vaatimattomasta tallista, Mariasta ja Joosefista, tietäjistä. Siitä suunnattomasta armosta, mikä meitä on kohdannut.
Nämä kaksi asiaa yhdistelemällä olen saanut viettää jouluja, jotka vievät minut lasten aaton riemujen kautta Jouluyön rauhaan ja rakkauteen. Enempää en voisi toivoa, enkä saada.
Rakkaudellista Joulua kaikille!
maanantaina 21. joulukuuta 2009
Kuka minua taas ampui nuolella?
Noidannuoli. Onneksi vaan semi, voin hetken tehdä aina jotain. Niin, ja hyvät tropit auttavat kyllä aina. Jeh.
Minulla on kolmea eri noidannuolta:
Täysosuma, tila jossa olen kolme päivää halvaantunut, mutta erittäin kivulias. Juuh, kävelen (töpötän eteenpäin itkun kanssa) toki lääkärin määräyksestä ja kerään kaikki lääkkeeni karkkikippoon ja mutustelen niitä kirjaa lukiessani... no ei vaites :D, mutta pointti varmaan meni perille.
Semi, tila jossa nyt olen. Selkä nassahti astianpesukonetta tyhjentäessä (aina liike on etteenpäin kumartunut, joskus riittää sentti kurottelua), mutta vain semikivulla. Eli, voin tehdä jotain hommia, kuten istua tässä hetken. Äsken täytin tiskikoneen selkä kauniisti suorana kyykyssä... kävelen portaita ylös alas kädellä tukien, pyyhin pöydän selkä suorana- tai ainakin osan pöydästä, mihin yllän niin ja niin edelleen.
Välillä pitää levätä sängyssä jalat ysikympin kulmassa, että selkä rentoutuu. Nyt luen saksaa siellä, sillä en vain voi maata paikallani keskellä päivää huvikseni, en ainakaan näin joulun alla ;-).
Lääkkeet helpottavat oloa aika paljonkin tässä tilassa, toisin kun tuossa täysosumassa.
Hipaisu on tila, joka varottelee kivulla uhkaavasta noidannuolesta. Väärä asento ja siitä seuraava hipaisukipu kertovat, että tulevina päivinä kannattaa olla varovainen.
Itselläni nämä selkäongelmat alkoivat loukkaantumisesta nuorena. On noidannuolta monta kertaa vuodessa, iskiasta ja jatkuvaa kipua. Olen yrittänyt saada selkää tarkempiin tutkimuksiin, mutta en jaksa vaatia ilmeisesti tarpeeksi tehokkaasti sitä, tai toisaalta, kun osa lääkärikäynneistä on edelleen hoitamatta muutenkin...
On selkä kuvattu röntgenissä (ruoto liian suora, huomaa kuulemma että olen pienessä kramppitilassa kaiken aikaa), mutta kuten jokainen selkäongelmien kanssa kamppaileva tietää, ei röntgen kerro oikeastaan paljoakaan.
Lupaan aloittaa selkäjumpan ja venyttelyn, kunhan taas tästä toivun.
Sitten vähän viikonlopusta.
Emme menneet Saksaan pakkasten takia. Koiria ei voi pitää autossa pakkasella ja vaikka muuten aika monessa paikassa voi pitää koiria mukana kaupassakin, ruokakaupoissa ja tavarataloissa se ei onnistu. Ja juuri niihin liikkeisiin oli suurin tarve.
Vaan, saahan täältäkin ruokaa ja lahjoja :D.
Parturissa kävimme kaikki miestä lukuunottamatta Alkmaarissa tällaisessa paikassa linkki.
En ole varma, menenkö uudelleen. Työn jäljessä ei ollut vikaa, mutta muuten asiat hoidettiin hieman... no.
Menimme kysymään, olisiko viidelle aikoja. Oli kuulemma... ihmettelin, kun väkeä oli tuvan täydeltä ja ovi kävi koko ajan. Ok, kaksi sai ajat kello 14.00 ja kolme 14.40. Meidät kirjattiin ylös ja palasimme kaikki kahdeksi takaisin (tosi kiva odotustila, jonne mahduimme hyvin).
Nelli ei ollut tyytyväinen väriin, eikä leikkaukseen. Värin ymmärrän siinä mielessä, että paikalla on oma värispesialisti, joka päättää väreistä. Mies oli mahtava tyyppi ja osasi asiansa selvästi, ihanan homomainen käytös :D (kertoi avoimesti miesystävästään joten en pilkkaa tässä ketään vaan hän oli ihan mahtava tyyppi), tullut Jenkeistä neljä vuotta sitten jne. mutta värit eivät ole sellaisia räikeitä, millaisia me suomalaiset käytämme. Joten, Nellille laitettiin kolmea eri väriä (tai yksi niistä on vaaleita raitoja), mutta ne ovat hyvin maanläheisiä värejä. Ja tätä suomalainen ei halua, meillä niitä maanläheisiä värejä löytyy kyllä omasta takaa.
Leikkaus oli ok, mutta ei niin hyvä kun aiemmat. Ja föönaus oli ihan takamuksesta... tyttö menikin laittamaan sivummalle hiukset itse ja heti parani tulos.
Elena leikkautti paksut pitkät hiuksensa... minun keijuni.... sniif... :D, no, on pituutta vielä jäljellä, jonkinlainen etutukkakin on sitten leikki-iän jälkeen, raitoja kamalasti (kampaaja ei tajunnut, vaikka sai oikeat ohjeet tytöltä ja värispesialistilta) mutta raidat ovat parempi vaihtoehto kuin tumma/vaalea yhdistelmä, mitä tyttö olisi halunnut. Ja Elena oli todella tyytyväinen hiuksiinsa, hän oikein hyrisi tyytyväisyyttään.
Jare pääsi ehkä vain melkein tunnin myöhässä penkille, minä jouduin odottamaan paljon kauemmin. Värjäystäni ei oltu edes merkattu, mutta en antanut periksi. En saanut sitä väriä mitä halusin, enkä sitä leikkausta mitä halusin. Palaan tähän kohta.
Jens oli odottanut jo yli kaksi tuntia omaa aikaansa, kun vihdoin avasin suuni... olin jo aiemmin kysynyt asiasta itseni ja pojan kohdalla ja he selittivät että koska Elelnan hiukset ovat niin pitkät, niin ajat eivät pidä paikkaansa. Ajanvaraaja näki kyllä tytön kun varasimme aikaa. Toisekseen, ihmettelimme, miksi värjätä niin pitkät hiukset ja sitten leikata ne pois... "ai, leikataanko ne myös"? ARRRGGHHHH!
No, Jensille ei oltu merkitty aikaa. Toki minun lapussani se oli merkitty.
Kampaamossa on kahdenlaisia kampaajia, top ja ilman. Eli, top-stylisteillä on paljon kalliimmat hinnat kuin tavan kampaajilla. Minulla ei ollut hajuakaan tästä, ennenkuin tälläin "top" sanoi, että toki hän voi leikata pojan hiukset, mutta hän sitten maksaa enemmän.
Pienehkö piru heräsi sisälläni. Sanoin, että neiti voi leikata minun hiukseni. Tämä "top" nimittäin oli ihan sama, joka hetkeä aikaisemmin oli sanaakaan sanomatta käynyt riuhtaisemassa märän kaavun yltäni pois ja vaihtanut siihen kuivan. Ilmeisesti värispesialisti (joka pesi minun hiukseni) ei kiireiltään kerinnyt tekemään sitä ja naista veetutti "toppina" tehdä työ.
"Top" ei puhunut minulle mitään, jos en itse sanonut jotain (puhuimme enkkua, sekään ei ilmeisesti ollut hyvä). Periaatteessa nainen vastaili ihan ystävällisesti ja minäkin olin ihan ystävällinen, mutta katselin koko ajan muualle kuin peilikuvaani. Osoitin, ettei minua kiinnosta pätkääkään hänen tekemisensä, oli top tai ei. Jos jotain inhoan, niin tätä holskujen ylimielisyyttä ja huonoa käytöstä. Aina ei jaksa vain niellä ja kiukutella täällä, "narttu" minussa nostaa välillä inhottavaa pikkupäätään ja silloin en jaksa välittää periaatteistanikaan enää. En ole ylpeä tästä, enkä sen parempi kuin muutkaan silloin, olenhan vain ihminen... mutta joskus vain tekee mieli osoittaa muille, millaista heidän käytöksensä on ja minun kanssani he eivät tiedä joutuneensa "hienotuntuneisen veetuilun"- mestarin käsiin :-P. Ei saisi edes leikkiä laskea tuosta, osaan olla tosi inhottava pienillä tavoilla :-(
Uskon, että "top" osaa työnsä, mutta sitä mallia mitä halusin, en saanut. Minulla on sama malli kuin ennen kampaamoon menoa, vain vähän lyhyempi (taidetaan puhua milleistä) ja rajummin ohennettu.
Kampaus minkä nainen föönasi, oli ruma, ja korjasinkin sitä heti. Sanoin myös, että hiusta voisi päältä vielä lyhentää, ja Jare sanoi samaa, mutta nainen oli eri mieltä. Ok, hän kampasi hiukset uudestaan kamalan näköisiksi ja minä korjasin hymyillen heti ne ja nousin ylös. Kiitos.
Nainen oli ihan selvästi raivoissaan.
Olimme olleet kampaamossa kahdesta yli kuuteen. Kukaan ei vaivautunut selittämään (ellemme kysyneet), eikä pyytämään erehdyksiään tai odottelua anteeksi. Siinä sivussa sitten kun joku hollantilaiskääpä käyttäytyi ylimielisesti ja vaikka muut olivat tosi mukavia, ei mieleni tee astua tuohon laitokseen vähään aikaan. Jare ja Elena varmasti menevät uudelleenkin, mutta Jensistä en ole varma. Ei hänenkään hiuksensa samanlaiset ole kuin kuvassa, mutta ihan ok. Pitkät hiukset ovat pois, mutta edelleen löytyy pituutta... jännä malli, korvat ovat näkyvissä, mutta takaata ja edestä ovat pidemmät. Jos itse olisin kampaaja, olisin kyllä tehnyt mallista vähän vetävämmän, nyt henkilökohtaisesti kokisin, että vähän tökösti leikattu (pojalla paksut hiukset).
Loppusumma 385 euroa.
Nyt alan jo vaikeroimaan tässä tuolilla, mutta totean vielä, että onneksi kävimme eilen jouluostoksilla. Löysin kauppasunnuntait ja sellainen oli eilen. Tarkoitus oli ostaa lahjoja lauantaina, mutta kampaamossa vietetyn ajan takia...
Tänään olisi vielä jotain pientä, mutta mies lupasi viedä kylille, jos pystyn kävelemään. Ainoa vaan, että miehelle sitä lahjaa olisin menossa katselemaan... Pitää viskata mies johonkin kahvilaan :D.
Lapset lähtivät keskenään bussilla tuonne Alkmaariin jouluostoksille. Laitoin rahaa mukaan, että syövät ulkona tänään.
Niin ja se pitää vielä muistaa kertoa, että tuossa keskustassa on ulos tehty luistelurata. Eilen kävivät kolme nuorinta luistelemassa isänsä kanssa ja minä pakkasin lahjoja sillä aikaa. Kamalasti emme ole lahjoja enää viime vuosina ostaneet, joten sain kaikki paketoitua jo (onneksi, jälleen tuon selkäni kanssa). Nyt vain odottelemaan joulua :-).
En tiedä miten ehditte tai minä ehdin ja kykenen :-S tänne, joten haluan toivottaa kaikille hyvää joulua ja onnekasta uutta vuotta! Viettäkää suloinen joulu!!!
Joulun laulu
Minulla on kolmea eri noidannuolta:
Täysosuma, tila jossa olen kolme päivää halvaantunut, mutta erittäin kivulias. Juuh, kävelen (töpötän eteenpäin itkun kanssa) toki lääkärin määräyksestä ja kerään kaikki lääkkeeni karkkikippoon ja mutustelen niitä kirjaa lukiessani... no ei vaites :D, mutta pointti varmaan meni perille.
Semi, tila jossa nyt olen. Selkä nassahti astianpesukonetta tyhjentäessä (aina liike on etteenpäin kumartunut, joskus riittää sentti kurottelua), mutta vain semikivulla. Eli, voin tehdä jotain hommia, kuten istua tässä hetken. Äsken täytin tiskikoneen selkä kauniisti suorana kyykyssä... kävelen portaita ylös alas kädellä tukien, pyyhin pöydän selkä suorana- tai ainakin osan pöydästä, mihin yllän niin ja niin edelleen.
Välillä pitää levätä sängyssä jalat ysikympin kulmassa, että selkä rentoutuu. Nyt luen saksaa siellä, sillä en vain voi maata paikallani keskellä päivää huvikseni, en ainakaan näin joulun alla ;-).
Lääkkeet helpottavat oloa aika paljonkin tässä tilassa, toisin kun tuossa täysosumassa.
Hipaisu on tila, joka varottelee kivulla uhkaavasta noidannuolesta. Väärä asento ja siitä seuraava hipaisukipu kertovat, että tulevina päivinä kannattaa olla varovainen.
Itselläni nämä selkäongelmat alkoivat loukkaantumisesta nuorena. On noidannuolta monta kertaa vuodessa, iskiasta ja jatkuvaa kipua. Olen yrittänyt saada selkää tarkempiin tutkimuksiin, mutta en jaksa vaatia ilmeisesti tarpeeksi tehokkaasti sitä, tai toisaalta, kun osa lääkärikäynneistä on edelleen hoitamatta muutenkin...
On selkä kuvattu röntgenissä (ruoto liian suora, huomaa kuulemma että olen pienessä kramppitilassa kaiken aikaa), mutta kuten jokainen selkäongelmien kanssa kamppaileva tietää, ei röntgen kerro oikeastaan paljoakaan.
Lupaan aloittaa selkäjumpan ja venyttelyn, kunhan taas tästä toivun.
Sitten vähän viikonlopusta.
Emme menneet Saksaan pakkasten takia. Koiria ei voi pitää autossa pakkasella ja vaikka muuten aika monessa paikassa voi pitää koiria mukana kaupassakin, ruokakaupoissa ja tavarataloissa se ei onnistu. Ja juuri niihin liikkeisiin oli suurin tarve.
Vaan, saahan täältäkin ruokaa ja lahjoja :D.
Parturissa kävimme kaikki miestä lukuunottamatta Alkmaarissa tällaisessa paikassa linkki.
En ole varma, menenkö uudelleen. Työn jäljessä ei ollut vikaa, mutta muuten asiat hoidettiin hieman... no.
Menimme kysymään, olisiko viidelle aikoja. Oli kuulemma... ihmettelin, kun väkeä oli tuvan täydeltä ja ovi kävi koko ajan. Ok, kaksi sai ajat kello 14.00 ja kolme 14.40. Meidät kirjattiin ylös ja palasimme kaikki kahdeksi takaisin (tosi kiva odotustila, jonne mahduimme hyvin).
Nelli ei ollut tyytyväinen väriin, eikä leikkaukseen. Värin ymmärrän siinä mielessä, että paikalla on oma värispesialisti, joka päättää väreistä. Mies oli mahtava tyyppi ja osasi asiansa selvästi, ihanan homomainen käytös :D (kertoi avoimesti miesystävästään joten en pilkkaa tässä ketään vaan hän oli ihan mahtava tyyppi), tullut Jenkeistä neljä vuotta sitten jne. mutta värit eivät ole sellaisia räikeitä, millaisia me suomalaiset käytämme. Joten, Nellille laitettiin kolmea eri väriä (tai yksi niistä on vaaleita raitoja), mutta ne ovat hyvin maanläheisiä värejä. Ja tätä suomalainen ei halua, meillä niitä maanläheisiä värejä löytyy kyllä omasta takaa.
Leikkaus oli ok, mutta ei niin hyvä kun aiemmat. Ja föönaus oli ihan takamuksesta... tyttö menikin laittamaan sivummalle hiukset itse ja heti parani tulos.
Elena leikkautti paksut pitkät hiuksensa... minun keijuni.... sniif... :D, no, on pituutta vielä jäljellä, jonkinlainen etutukkakin on sitten leikki-iän jälkeen, raitoja kamalasti (kampaaja ei tajunnut, vaikka sai oikeat ohjeet tytöltä ja värispesialistilta) mutta raidat ovat parempi vaihtoehto kuin tumma/vaalea yhdistelmä, mitä tyttö olisi halunnut. Ja Elena oli todella tyytyväinen hiuksiinsa, hän oikein hyrisi tyytyväisyyttään.
Jare pääsi ehkä vain melkein tunnin myöhässä penkille, minä jouduin odottamaan paljon kauemmin. Värjäystäni ei oltu edes merkattu, mutta en antanut periksi. En saanut sitä väriä mitä halusin, enkä sitä leikkausta mitä halusin. Palaan tähän kohta.
Jens oli odottanut jo yli kaksi tuntia omaa aikaansa, kun vihdoin avasin suuni... olin jo aiemmin kysynyt asiasta itseni ja pojan kohdalla ja he selittivät että koska Elelnan hiukset ovat niin pitkät, niin ajat eivät pidä paikkaansa. Ajanvaraaja näki kyllä tytön kun varasimme aikaa. Toisekseen, ihmettelimme, miksi värjätä niin pitkät hiukset ja sitten leikata ne pois... "ai, leikataanko ne myös"? ARRRGGHHHH!
No, Jensille ei oltu merkitty aikaa. Toki minun lapussani se oli merkitty.
Kampaamossa on kahdenlaisia kampaajia, top ja ilman. Eli, top-stylisteillä on paljon kalliimmat hinnat kuin tavan kampaajilla. Minulla ei ollut hajuakaan tästä, ennenkuin tälläin "top" sanoi, että toki hän voi leikata pojan hiukset, mutta hän sitten maksaa enemmän.
Pienehkö piru heräsi sisälläni. Sanoin, että neiti voi leikata minun hiukseni. Tämä "top" nimittäin oli ihan sama, joka hetkeä aikaisemmin oli sanaakaan sanomatta käynyt riuhtaisemassa märän kaavun yltäni pois ja vaihtanut siihen kuivan. Ilmeisesti värispesialisti (joka pesi minun hiukseni) ei kiireiltään kerinnyt tekemään sitä ja naista veetutti "toppina" tehdä työ.
"Top" ei puhunut minulle mitään, jos en itse sanonut jotain (puhuimme enkkua, sekään ei ilmeisesti ollut hyvä). Periaatteessa nainen vastaili ihan ystävällisesti ja minäkin olin ihan ystävällinen, mutta katselin koko ajan muualle kuin peilikuvaani. Osoitin, ettei minua kiinnosta pätkääkään hänen tekemisensä, oli top tai ei. Jos jotain inhoan, niin tätä holskujen ylimielisyyttä ja huonoa käytöstä. Aina ei jaksa vain niellä ja kiukutella täällä, "narttu" minussa nostaa välillä inhottavaa pikkupäätään ja silloin en jaksa välittää periaatteistanikaan enää. En ole ylpeä tästä, enkä sen parempi kuin muutkaan silloin, olenhan vain ihminen... mutta joskus vain tekee mieli osoittaa muille, millaista heidän käytöksensä on ja minun kanssani he eivät tiedä joutuneensa "hienotuntuneisen veetuilun"- mestarin käsiin :-P. Ei saisi edes leikkiä laskea tuosta, osaan olla tosi inhottava pienillä tavoilla :-(
Uskon, että "top" osaa työnsä, mutta sitä mallia mitä halusin, en saanut. Minulla on sama malli kuin ennen kampaamoon menoa, vain vähän lyhyempi (taidetaan puhua milleistä) ja rajummin ohennettu.
Kampaus minkä nainen föönasi, oli ruma, ja korjasinkin sitä heti. Sanoin myös, että hiusta voisi päältä vielä lyhentää, ja Jare sanoi samaa, mutta nainen oli eri mieltä. Ok, hän kampasi hiukset uudestaan kamalan näköisiksi ja minä korjasin hymyillen heti ne ja nousin ylös. Kiitos.
Nainen oli ihan selvästi raivoissaan.
Olimme olleet kampaamossa kahdesta yli kuuteen. Kukaan ei vaivautunut selittämään (ellemme kysyneet), eikä pyytämään erehdyksiään tai odottelua anteeksi. Siinä sivussa sitten kun joku hollantilaiskääpä käyttäytyi ylimielisesti ja vaikka muut olivat tosi mukavia, ei mieleni tee astua tuohon laitokseen vähään aikaan. Jare ja Elena varmasti menevät uudelleenkin, mutta Jensistä en ole varma. Ei hänenkään hiuksensa samanlaiset ole kuin kuvassa, mutta ihan ok. Pitkät hiukset ovat pois, mutta edelleen löytyy pituutta... jännä malli, korvat ovat näkyvissä, mutta takaata ja edestä ovat pidemmät. Jos itse olisin kampaaja, olisin kyllä tehnyt mallista vähän vetävämmän, nyt henkilökohtaisesti kokisin, että vähän tökösti leikattu (pojalla paksut hiukset).
Loppusumma 385 euroa.
Nyt alan jo vaikeroimaan tässä tuolilla, mutta totean vielä, että onneksi kävimme eilen jouluostoksilla. Löysin kauppasunnuntait ja sellainen oli eilen. Tarkoitus oli ostaa lahjoja lauantaina, mutta kampaamossa vietetyn ajan takia...
Tänään olisi vielä jotain pientä, mutta mies lupasi viedä kylille, jos pystyn kävelemään. Ainoa vaan, että miehelle sitä lahjaa olisin menossa katselemaan... Pitää viskata mies johonkin kahvilaan :D.
Lapset lähtivät keskenään bussilla tuonne Alkmaariin jouluostoksille. Laitoin rahaa mukaan, että syövät ulkona tänään.
Niin ja se pitää vielä muistaa kertoa, että tuossa keskustassa on ulos tehty luistelurata. Eilen kävivät kolme nuorinta luistelemassa isänsä kanssa ja minä pakkasin lahjoja sillä aikaa. Kamalasti emme ole lahjoja enää viime vuosina ostaneet, joten sain kaikki paketoitua jo (onneksi, jälleen tuon selkäni kanssa). Nyt vain odottelemaan joulua :-).
En tiedä miten ehditte tai minä ehdin ja kykenen :-S tänne, joten haluan toivottaa kaikille hyvää joulua ja onnekasta uutta vuotta! Viettäkää suloinen joulu!!!
Joulun laulu
perjantaina 18. joulukuuta 2009
On hanget korkeat nietokset...
Koko eilisen päivän lauleskelin joululauluja. Osaan monestakin laulusta sen ärsyttävän pienen pätkän ja lauluni kuulostaa varmaan raivostuttavalta pidemmän päälle :D. "Oi jouluyö, oi autuas sä... hetki?... laala-laala-la-laa-laa-la-laa..." "On hanget korkeat nietokset vaan joulujoulu on meillä... dii-dii-dii di didi dii- dii- dii... kun joulujoulu on meillä"
Eilen oli jo niin joulufiilis, eikä vähiten lumentulon takia,
Illalla Jens teki lumifrankestainen ja isänsä kanssa tekivät tuohon etupihalle lumilyhdyn :-).
NP tuli eilen hyvissä ajoin kotiin, vaikka kaikki takkusikin matkalla. Koneita ja junia sai odotella, lumisade sotkee yllättäin ;-) koko Euroopan. Tai Juuroopan, kuten minä tykkään kiusallani sanoa.
Miehen matka oli ollut onnistunut ja on tuolla miehellä uskomaton kielipää. Muutama päivä Espanjassa ja jo osasi jonkinmoisen sanavaraston. Olen aina salaa ylpeillyt, että on sentään jokin kieli, jonka turistisanastoa (tai sanastoa yleensäkin) osaan paremmin. Taisi mennä sekin titteli nyt :D.
Nyt on rakas kotona...tai siis töissä tällähetkellä, mutta kotona Hollannissa (kääk miltä kuulostaa yhä :D). Huomenna pitäisi startata aamuyöstä auto kohti Kölniä, jouluostoksille ja parturiin. Eih, emme ole löytäneet vieläkään parturia täältä. Pitäisi etsiä, ei ole kiva olla siistinä vain kaksi kertaa vuodessa :-S. Nytkin minulla on sellainen ylikasvanut liuhu, että huivin alle pitäisi piilotta... Mutta niin on ,muillakin, miestä lukuunottamatta. Hänkun edelleenkin leikkaa omat hiuksensa. Toivottavasti huomenna pääsemme lempiparturiimme. (Lauantaisin ei ole ajanvarausmahdollisuutta ja siksi haluamme olla heti kahdeksan aikaan oven takana.)
Illalla kävimme syömässä mukavassa Italialaisessa ravintolassa. Näin vanhana ravintola-alan immeisenä sitä kiinnittää moneen asiaan huomiota. Luulenpa, että talon isäntä oli joko vanhasta ravintolasuvusta tai työskennellyt joskus paremmassakin paikassa. Meidät ohjattiin pöytään, saimme heti tapakset, kesken syönnin tultiin huolehtimaan onko kaikki hyvin ja mentiin ovelle toivottamaan hyvät illat, kun poistuimme ravintolasta. Käytös oli sellaista, joita saa paremmissa paikoissa. Kyseessä oli kuitenkin sellainen "Rossotyylinen", mutta paljon pienempi ravintola.
Lasagne oli taivaallista, pitsat ihan tavallista laatua, mutta sinne menemme uudestaankin jo pelkästään palvelun takia. Pitää muistaa kertoa tutuille :-)! Kaikkea sitä voikin löytää pienistä kylistä ja matkaa meiltä oli vain kuutisen kilometria.
Jaahas. Lähtisikö sitä tekemään lumiukkoja? Vai imuroimaan?... hmmmmm... kai se on imuroitava.
Ensin käyn kuitenkin pelastamasta rosmariinikanan uunista (ostin valmiiksi maustetun kokonaisen kanan), sen tuoksu alkoi levitä yläkertaan. Ei paha ollenkaan, vaikken itse kanasta pidäkään.
Mukavaa ja rentoa viikonloppua kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
